Hammonjoen heittokarkelot

Hammonjoki 2.6.2020
Jarmo Hurri (FFI CI & THCI)
Helsingin Perhokalastajat

Kävin taannoin perinteisellä vuotuisella retkelläni Hammonjoen yläosilla. Pääsen tällä purolla mukavasti erätunnelmaan.

Hammon pusikoissa konttaaminen ja lirkkiminen saattaisivat olla kalaisia taktiikoita. Toisaalta joella voi myös nauttia perhonheitosta. Tässä jutussa esittelen kolmea heittotekniikkaa, joita retkelläni viljelin.

Aikoinaan kalastin Hammolla pinturilla ylävirtaan, kahlaten mikäli tarvis oli. Nykyään olen enenevässä määrin uppoperhokalastuksen ystävä. Ehkä olen mukavuudenhaluisempi. Alla olevista heittotekniikoista onneksi vain yksi on erityisesti laiskan miehen uppoperhotekniikka.

Yhden käden speyheitto (rystyltä)
Sain reissullani yhden virkeän taimenen sekä toisen kosketuksen mainittavan kokoiseen kalaan. Molemmat ottivat ﬂymﬁin, joka tarjoiltiin yhden käden speyheitolla (tarkemmin ottaen ”single spey”-heitolla) rystypuolelta.

Heiton esittelee tässä Paul Arden:

Sama mies nakkelee toisessa videossa heiton kämmenpuolen versiota, joka olisi sopinut joen vastarannalle tai samalla rannalla kalastaneelle vasurille:

Hammonjoessa on useita kohtia, joissa on etutilaa (etuheitolle) ja jonkin verran takatilaa (speyheiton D-luupille).

Tällaisissa paikoissa 6’6” pituinen vapani oli oiva peli heitellä leppoisia speyheittoja. Niillä saa myös jonkin verran etäisyyttä saaliiseen, koska heittäjä on lähellä “poolin” yläpuolista pusikkoa – keskellä päivää kirkkaan puron kalat ovat terveellä tavalla säikkyjä.

Galway-heitto
Hammolta löytyy kohtia,joissa ainoa takatila on jonkinlaisessa putkessa puiden ja puskien välissä, ja etuheiton suhteen tilanne on jokseenkin sama. Tällöin takaheiton voi suunnata putkeen ja uskoa itseensä tai toivoa parasta. Tilannetta voi muuttaa heittämällä takaheitonkin etuheittona, jolloin putken voi nähdä molemmissa suunnissa.

Tätä kutsutaan Galway-heitoksi:

Luupin nostaminen
Kapeassa, puiden ja puskien kehystämässä virrassa luuppi pitäisi usein saada mahtumaan pienestä kolosta. Erityisesti oksien alle muodostuu houkuttelevia anniskelualueita. Luupin nostaminen on vähemmän tunnettu heittotekniikka, jota voi käyttää luupin pitämiseen tiukkana. Tekniikan voi havaita esimerkiksi tässä Christopher Rownesin videon heitossa, joka näytetään mukavasti useasta perspektiivistä (video alkaa toivottavasti oikeasta kohdasta 0min 48s):

Kun luuppia nostetaan tavallisessa etuheitossa, vavan kärkeä siirretään heiton pysäytyksen jälkeen yhtäaikaisesti

ylös
sivusuunnassa heittäjään päin
mahdollisesti myös taaksepäin.

Videosta näkee, että luupin nostaminen tiukentaa luuppia sivulta katsoen. Mutta luupin nostaminen myös lisää jännitystä luupin vavan puoleisessa osassa heiton oietessa, minkä seurauksena siima oikenee pienessä tilassa todella topakasti. Luupin nostamisesta minulle kertoi australialainen perhonheiton kouluttaja Graeme Hird, mistä hänelle kiitokset. Hammolla useampi perho olisi mäiskähtänyt veteen väärään kohtaan tai jäänyt lehvästöön, jos en olisi nostanut luuppia speyheitoissa, yliolan heittäessä sekä heitoissa sivulta.

Entä sitten?
Jos oikein hyvin käy, tästä tarinasta saa ideoita erilaisten heittotekniikoiden käyttöön tiukoissa paikoissa. Kunhan maailma on palannut radalleen, harjoittelemme näitä ja muita heittoja seuran harjoituksissa.