Teksti ja kuvat Pekka Lindblad

Tänä vuonna tehtiin ennätyksiä. Taimenia oli enemmän kudulla kuin koskaan neljäntoista vuoden aikana. Merivaelluksen tehneitä, kookkaita, ns. meritaimenia oli myös ennätyksellinen määrä, varovaisesti arvioiden kymmeniä. Kutupesien laskenta kävi miltei mahdottomaksi, sillä myöhemmät kutijat tekivät pesänsä aikaisempien päälle. Kutupesiä on kaikilla soraikoilla, yhteensä vähintään kolmekymmentä. Ensi keväänä syntyy todennäköisesti toista kertaa peräkkäin erittäin runsas taimenikäluokka.

Ensimmäiset merkit kudun alkamisesta saatiin lokakuun alkupuolella. Kuudes lokakuuta löytyi golfkentän kivisillan yläpuolelta ensimmäinen kutupesän alku, kuva alla. Kolme päivää myöhemmin pesä oli kasvanut leveydeltään lähes metriseksi. Meritaimenmamma oli todennäköisesti onnistunut kutemaan siihen ihmissilmiltä piilossa, ehkä yöaikaan.

Sitten olikin reilu viikko hiljaisempaa, kunnes sateiden myötä 17.10. löytyi kudulla olevia taimenia ja kutupesiä useammalta sorapatjalta. Seuraavana päivänä saatiin ensimmäiset näköhavainnot merivaelluksen tehneistä isomuksista, kun Strömbergin puiston putousta vasten hyppi muutama meritaimen ja joitakin pienempiä.

Katso myös Janne Salomeren video hyppivistä taimenista!

Myös lisääntymisalueilla alkoi tapahtumaan. Merivaelluksen tehneitä taimenia kerääntyi soraikoille. Koiraat nahistelivat ja naaraat kaivoivat kutupesiä.

Katso myös Janne Passin hiukan pidempi ja laadukkaampi video samoista taimenista

Kutu on taimenille suuri voimain ponnistus. Naaraat joutuvat kaivamaan soraan kuopan mätiä varten ja kudun jälkeen vielä peittämään sen. Koiraat tappelevat oikeudestaan hedelmöittää mäti. Kaikki eivät selviä hengissä. Mätäjoelta löytyikin kuollut meritaimenkoiras, kuva yllä. Siltä oli purtu niska poikki ja sisälmykset syöty. Olisiko päätynyt saukon tai minkin saaliiksi?

Kutu jatkui vaihtelevan kiivaana loka-marraskuun vaihteeseen asti. Sitä rytmittivät sateet. Virtaaman ja veden korkeuden nousu rohkaisi erityisesti kookkaita meritaimenia aloittamaan kudun. Kuun vaihtuessa kutu alkoi hiipumaan. Marraskuun ensimmäisellä viikolla soraikoilla oli vielä joitakin taimenia. Sen jälkeen niitä ei enää juurikaan näkynyt.

Ensi keväänä kuoriutuu uusi taimensukupolvi. Ennätyksellinen määrä kutevia taimenia ja niiden kutupesiä lupailee runsasta poikasmäärää. Kuiva ja vähävetinen talvi, rajut tulvapiikit ja muut ennakoimattomat tapahtumat voivat aiheuttaaa tuhoja. Toivottavasti kaikki menee kuitenkin hyvin ja uhanalainen taimen saa Mätäjoella sekä lukuisissa muissa virtavesissämme runsaan ikäluokan.

Oletko jo nähnyt Janne Salomeren upean dokumentin Mätäjoesta ja sen taimenista? Hienoa kuvaa veden alta ja päältä aina yläilmoihin saakka. Parhaimmillaan suurella näytöllä. Video löytyy täältä

Lisää Mätäjoesta ja syksyisestä taimenten kudusta löydät mm Facebookista, sivuilta Helsingin Perhokalastajat ja Mätäjoki